maanantai 24. helmikuuta 2014

Laiskuus on synti.



Missä tuuletat petivaatteet kun maa on loskainen eikä ole minkäännäköistä mattotelineen virkaa ajavaa asiaa käytettävissä?
No et sitten missään!

( Yleensä siis heitän petivaatteet vaan tylysti hankeen pakastumaan, senkin varjolla että naapurin kissat kuseskelisivat niille.)

Ongelma ahdisti. Ostin uudet petivaatteet. Siis kaksi peittoa, yhden tyynyn (omani oli HUONO) ja pussilakana paketin. Jysk halusi vastineeksi reilut 100 euroa.
Maksoin kiltisti ja lähdin kotiin petaamaan.

Ja ihan kiusallani pesen vanhat petivaatteet vasta keväällä. 
Kunhan saan puiden väliin viritettyä uudet pyykkinarut.
Jos jaksan.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Lainattu kuva kahvipannusta.



Kuinka hieno tollanen olis?!?

Joo. Täytyy myöntää ettei tää blogiin palaaminen suju ihan ongelmitta kun ei jaksa kuvata edes päivän asuja. Se kameran laturin piuha on edelleen paikassa X, ja olen sen verran tukeva että omien makkaroiden ikuistaminen pikseleissä ruuduillenne tuntuu kuvottavalta.

Eikä siinä naamassakaan kehuttavaa tuppaa olemaan.

Yritän keksiä jotain kirjoitettavaa. Ja lataan typeriä kuvia puhelimesta.
(onko muilla tapana kuvata omat sukat kun makaa sohvalla?)

Pahoitteluni.



tiistai 11. helmikuuta 2014

Ei olisi minusta uskonut.



UUH! (tosi herkullinen kuva)

Mutta piti vaan ottaa todiste siitä että tein raparperikiisseliä.

Hulluuksia on monia.

1. Tein raparperikiisseliä.

2. MINÄ PAKASTIN KESÄLLÄ RAPARPERIA!

(Huh Huh!!) 

lauantai 8. helmikuuta 2014

Tuunaus








Keskiviikon vapaapäivän ohjelma.
Pohjana toimi H&M:n halpa hieman paksumpaa trikoota oleva perushamonen, joka on pyörinyt vaatekaapin pohjalla melkein sieltä aina vaatekeräykseen pudoten mutta säilyttäen niukin naukin paikkansa. Perushameita tarvii muka aina. 
(Mutta ethän oikeasti tarvitse vaatekaappiisi mitään mitä et käytä.)

Nyt hame sai uuden elämän. Ei ehkä kuitenkaan ihan joka päivä päällä.
Pitää ehkä olla leikkimielisellä tuulella että laitan sen päälleni ikinä.

Mutta roikkukoon vielä vaatekaapissa. Seuraavan eliminoinnin koittaessa se saa uuden elämän sohvatyynynä.

Hapsuihin käytetty teollisuuden ylijäämätrikoota. Leikkasin epämääräisen palan neliskulmaiseksi ja hapsutin. Ompelin hapsulevyjä vieriviereen trikoohameeseen.
Ei sen kummallisempaa.

Näyttää ryijyltä.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Karvalapsi.

Reino täyttää toukokuussa 4.
Se on pilalle hemmoteltu, ruskea sileäkarvainen kaveri.
Se tykkää syödä ja nukkua.
Lenkillä se kävelisi maailman ääriin ja takaisin.
Palloakin se hakisi ikuisuuden.
Se on mun paras kaveri.
Se on mun lapsi.

Se on kuin minä. Tasapaksu pötkylä joka tykkää lämpimästä.



tiistai 4. helmikuuta 2014

Niskasta kiinni!



Mie oon niin laiska!
Mie oon niin hirveen laiska!

Muut kiltisti kuntonyrkkeilee ja käy salilla.
Ne leipoo esiliinat päällä kotona ja heräävät aikaisemmin aamulla meikkaamaan ja kihartamaan tukkaa. Syövät aamupalaa.

Mie käytän koiran kusella ja harjaan hampaat. 
Tukkaa on onneksi kaksi haituvaa pitkin päätä joten sitä ei tarvitse edes harjata.
Nuorena olin kuullemma niin luonnon kaunis etten tarvinnut meikkiä.
Voin kertoa etten ole enää. 
Mie oon naimisissa, eiks sillon kuulu olla kulahtanut?

Ei varmaan. Olen silti.

On mulla salikortti. (En käytä)

Jatkan tiskivuorelle juputtamista. En tiskaa, nyrpistelen sille vaan nenää.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Hei, Olen Nora.

Hei.
Olen Nora.

- 28 vuotta
- elämänsä ensimmäisessä vakituisessa työsuhteessa
- materialisti ja siitä hyvin häpeissään
- kompastuskivenä vaatteet, niitä on paljon

- naimisissa elämänsä rakkauden kanssa
- nurkissa pyörii 3 vuotias mäyräkoira poika Reino
- Reino on meidän pilalle hemmoteltu lapsemme

- olen negatiivinen ihminen (eiku siis realistinen) ja omissa tekemisissä on vaikea nähdä hyviä juttuja. Muiden tekemisissä taas on hyvinkin helppo.
- palavasti rakastanut Harry Potteriin mutta muutkin fantasiahahmot kelpaa
- varsinkin supersankarit

- rakastan telkkarin katsomista ja sohvalla makaamista
- siksi olen hituisen ylipainoinen
- mutta onneksi nykymuoti on ilmavaa

Ehkä mussa on muutakin. Ehkä osaan muotoilla sen sanoiksi.
Tai jatkan ranskalaisilla viivoilla.
Kuvamaailmaani voi seurata instagramissa @norpppis


lauantai 1. helmikuuta 2014

Uusi alku. Vol miljoona.

Mie teen näin.
Aloitan. Lopetan kirjoittamisen. En osaa palata siihen enää.

Kameran akku on loppu, enkä löydä sitä johtoa millä se ladataan.
(Kotimme kaikki kaapit olisi siivottava mutta...)

Yritän ottaa kuvia enkä näytä kauniilta.
Tyhmä kamera, varmasti kameran vika.

Mutta ajattelin kokeilla. Kokeilla uudelleen.