Liikuntapäiväkirja.

Tiedän että koiran omistajana minun pitäisi rakastaa lenkkeilyä.

Minun pitäisi iloisena mennä pitkin metsäteitä ja rantoja koira iloisesti vapaana juosten, kieli ulkona.

(Maan omistajan luvalla tietenkin.)

Oikeasti.

Ei tarvitse paljon luvista välittää. Koiramme kävelee flexin päässä. 

Välillä metrin päässä, välillä puolen metrin.

Välillä huudan sille kun se kävelee niin kiinni jalassa että vahingossa jalka osuu pieneen leukaan joka askeleella. Välillä huudan kun se syö paskaa.

Välillä kiljun hysteerisesti kun leukojen lukkopuristuksessa on joku kuollut eläin.

(kohdattu pikkulintu ja päästäinen)

Välillä kaavitaan pienestä turvasta väkisin jonkun toisen niistelemää nenäliinaa tai mätiä banaaninkuoria.

Lenkkeily ei ole aina ihanaa. Se osaa olla todella todella rasittavaa.

Välillä se voi olla ihan kivaa ja rentouttavaakin mutta mitään en myönnä.

HAHAA!

Käytiin työporukan kanssa pari viikkoa sitten tallinnassa.

Rusetti.

Neon keltaiset lenkkarit. 

Kuviollinen villatakki.

Musta tekonahka bikertakki.

Niillä mentiin. Ja kuvassa näette.... typerän ilmeen ja sen että käytän listerineä.

Sellasta.

Miksi ihmeessä pitää vielä painaa julkaise-nappia tällästen kirjoitusten jälkeen?

Parempaan en pysty.

Aikaisemmin olen ottanut hirveästi asukuvia.

Nyt en taida pystyä parempaan.

Ps. Lepakkopaita ja hame ei ollut samassa asussa.

Pullaa

Olen sitä mieltä että mun pitäisi syödä paljon paljon terveellisemmin.

Pitsataksi kurvaa meidän pihaan aika usein ja sen lisäksi olen hyvin hyvin hyvin riippuvainen sokerista.

Lisäksi omistan itsehillintää ihan 0%.

Mitä enemmän mietin syömistäni, sen enemmän syön.

Liikunkin liian vähän. Mitä enemmän sitäkin mietin sitä enemmän väsyttää niin paljon etten jaksa.

Lisäksi ajatus salilla hikoilemisesta nolottaa (ja kyllä mulla on salikortti) koska tuskin jaksan tehdä siellä mitään ja sen lisäksi teen varmasti liikkeitä väärin ja loukkaan jonkun paikkani.

Reväytän jotain, en pääse laitteesta enää pois ja pissaan housuun.

Eiks oo tarpeeksi hyvät uhkakuvat olla menemättä ollenkaan?

Pinkki taivas

Odotan hirveästi kevättä.

Väitän etten ole niin väsynyt.

Väitän että olen paremmalla tuulella.

Väitän että olen paljon nätimpi kun jaksan kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä minulla on päällä.

Oikeasti yksikään väittämistä ei ole totta, paitsi se että odotan hirveästi kevättä.

Epäonni

Rikoin sitten peilin.

Oma naama ärsyttää kyllä mutta uskokaa pois, tämä oli ihan puhdas vahinko.

Se ikuinen tukkakriisi

En tiedä onko kukaan muu samanlainen kuin minä.

Tukkaa ei juurikaan ole mutta ikuinen tukkakriisi löytyy kyllä.

Tukka on vuosien varrella ollut ties minkävärinen eikä se koskaan kelpaa kuin hetken.

Yleensä se on lyhyt koska kasvattaminen on liian vaivanloista.

Koska kyllästyn.

Koska "välimallin" joka paikkaan sojottava kakkatukka on ärsyttävä.

Arvatkaas mitä mallia mun tukka nyt on?

Kokeilin värjätä tukkaa vähän aikaa sitten.

Kilttinä (lue:tyhmänä) tyttönä poistin värin ja sain pissan värisen tukan.

Sitten värjäsin sen vaalean ruskealla. 

Lopputulos oli TÄSMÄLLEEN saman värinen mikä se oli ennen värinpoistoa.

Ihana maantien värinen.

Päivän valossa tuijotettuna tukka olikin taas pissan värinen.

Jee jee.

Kun en muutakaan keksinyt (ja kotona sattui kaapin pohjalla pyörimään) kiskasin tukkaan FLAMINGON punaisen värin. Ajattelin että se vähän sävyttää sitä tukkaa tehden siitä "jännän".

JEP. Jännä siitä tuli. Sellanen verisen pissan värinen.

Sellanen se nyt sitten on. Ja saa olla siihen asti kun juurikasvu tappaa sarveiskalvot. 

Opetus: Jos sinulla on oman värinen tukka, jätä se rauhaan.

Mut hei, mä käytän pipoja.

Päänahka kutiaa.

Piiloviestejä

Reino haluaa leikkiä.

Huomasko kukaan?

No just.

Ollaan nyt aika paljon ystävien kanssa puhuttu aiheesta BLOGIT.

Ylipäätään siitä kuinka henkilökohtaisista asioista voit kirjoittaa niin että siinä aiheen vieressä pällistelee sun oma naama ja sun naapuri voi nettiä selatessaan törmätä sun blogiin ja huomata et ai jaa, naapurin Hannu haluaakin olla Hanna ja harkitsee sukupuolenvaihdosleikkausta. (Okei, todella kärjistetty esimerkki.) Kun naapuri sitten näkee Hannun rappukäytävässä ja kehuu vuolaasti hänen taitavaa tekstiään ja rohkaisee jatkamaan projektissa, Hannu suuttuu ja käskee naapurin painua hevonkuuseen. Mitä se nyt sille kuuluu mitä hän elämässään tekee?

Mutta näistä keskusteluista olen huomannut sen että into ylläpitää omaa blogia on kuitenkin olemassa. Minulla ei vaan oikein ole asiaa mistä teidän kanssanne jutella.

Tosin blogin pitäminenhän on paremminkin yksinpuhelua.

Vaikka en osaa käsitellä kipeitä tai kepeitä asioita kovinkaan hienolla kielellä tai ilman kirjoitusvirheitä, yritän keksiä miten voisin raottaa mun elämää niin että... 

ääh? miten voin valehdella/huijailla/juksutella elämästäni hienompaa kun se on.

Miten arkea voi kuvailla kiinnostavasti?

Eikö kaikkien muidenkin päivät sitten kulu kaavalla töihin - kotiin / herääminen - nukkumaanmeno

Asiat siinä välissä eivät välttämättä ole mielenkiintoisia.

Mutta. Olen tänään herännyt ja kohta lähden töihin.

Näytän ihan zombilta koska olen valvonut ihan liikaa ja nukkunut liian vähän.

Olimme eilen työporukalla Tallinnassa.

- Norppis