Tekosyy käydä kaupassa

Olen tosi laiska kaikissa emäntä jutuissa.

Olen tosi huono kaikissa tyttöjutuissa.

Suurinosa tuntemistani naisista kiroilee vatsamakkaroita, käyden siis salilla tai vaikka zumbaten kotona.

Itse kiroilen vatsamakkaroita myös mutta yleiskunnon puuttuessa en edes kehtaa mennä salille.

Olenhan tämänkin jauhanut jo monta kertaa.

Itse tiedostan sen että elän vaan syödäkseni sokeria mutta itsekurin puuttuessa syön sitä samalla reisiä ja vatsamakkaraa hyllyttäen. Ei voi minkään. Aloitan dietin huomenna. Tai ylihuomenna.

Olen siis myös todella laiska käymään ruokakaupassa, johtuen siitä että yleensä meillä on aina kaikki loppu kun sinne lopulta päätyy.

Hirveen raskasta kantaa vessapaperit, leivät, maidot, mehut, levitteet jne.

Helpompi vaan siirtää ja siirtää tätä rasittavaa tapahtumaa hamaan tulevaisuuteen.

Paitsi sillon kun on järkyttävä suklaanhimo. Eli usein.

Sillon laiskinkin emäntä suuntaa lähikauppaan ostoskoria täyttämään.

Eräs vapaa lauantai

En osaa nykyistä työaikaani.

En vaan hallitse.

Mulla on viikonloput vapaata ja se on ihan hirveää.

Olen laiskin ihminen mitä maa päällään kantaa. Tekeminen ei loppuisi kesken vaikka kuinka huhkisi kotinurkkia menemään mutta mitä mä teen?

Sen minkä parhaiten osaan eli makaan sohvalla säälimässä itseäni kun ei oo mitään tekemistä.

(Kuvat sellaiselta viikonlopulta jolloin isäntä on ollut kanssani leikkimässä kotia.)

Kun on töissä, tienaa sentään rahaa. On (ainakin olevinaan) hyödyllinen jollekkin.

Isäntä tekee vuorotöitä, iltapainotteisesti, myös viikonloppuisin.

Itse teen aamupainotteista työtä vapailla viikonlopuilla.

Toistaiseksi, äitiysloman sijaisuuden ajan.

Joten otan vinkkejä vastaan siitä miten ihmeessä saan itseäni niskasta kiinni että esim. opettelen virkkaamaan kaikella tällä ylimääräisellä ajalla?

Pullaa

Olen sitä mieltä että mun pitäisi syödä paljon paljon terveellisemmin.

Pitsataksi kurvaa meidän pihaan aika usein ja sen lisäksi olen hyvin hyvin hyvin riippuvainen sokerista.

Lisäksi omistan itsehillintää ihan 0%.

Mitä enemmän mietin syömistäni, sen enemmän syön.

Liikunkin liian vähän. Mitä enemmän sitäkin mietin sitä enemmän väsyttää niin paljon etten jaksa.

Lisäksi ajatus salilla hikoilemisesta nolottaa (ja kyllä mulla on salikortti) koska tuskin jaksan tehdä siellä mitään ja sen lisäksi teen varmasti liikkeitä väärin ja loukkaan jonkun paikkani.

Reväytän jotain, en pääse laitteesta enää pois ja pissaan housuun.

Eiks oo tarpeeksi hyvät uhkakuvat olla menemättä ollenkaan?

Laiskuus on synti.

Missä tuuletat petivaatteet kun maa on loskainen eikä ole minkäännäköistä mattotelineen virkaa ajavaa asiaa käytettävissä?

No et sitten missään!

( Yleensä siis heitän petivaatteet vaan tylysti hankeen pakastumaan, senkin varjolla että naapurin kissat kuseskelisivat niille.)

Ongelma ahdisti. Ostin uudet petivaatteet. Siis kaksi peittoa, yhden tyynyn (omani oli HUONO) ja pussilakana paketin. Jysk halusi vastineeksi reilut 100 euroa.

Maksoin kiltisti ja lähdin kotiin petaamaan.

Ja ihan kiusallani pesen vanhat petivaatteet vasta keväällä. 

Kunhan saan puiden väliin viritettyä uudet pyykkinarut.

Jos jaksan.

Ei olisi minusta uskonut.

UUH! (tosi herkullinen kuva)

Mutta piti vaan ottaa todiste siitä että tein raparperikiisseliä.

Hulluuksia on monia.

1. Tein raparperikiisseliä.

2. MINÄ PAKASTIN KESÄLLÄ RAPARPERIA!

(Huh Huh!!) 

Niskasta kiinni!

Mie oon niin laiska!

Mie oon niin hirveen laiska!

Muut kiltisti kuntonyrkkeilee ja käy salilla.

Ne leipoo esiliinat päällä kotona ja heräävät aikaisemmin aamulla meikkaamaan ja kihartamaan tukkaa. Syövät aamupalaa.

Mie käytän koiran kusella ja harjaan hampaat. 

Tukkaa on onneksi kaksi haituvaa pitkin päätä joten sitä ei tarvitse edes harjata.

Nuorena olin kuullemma niin luonnon kaunis etten tarvinnut meikkiä.

Voin kertoa etten ole enää. 

Mie oon naimisissa, eiks sillon kuulu olla kulahtanut?

Ei varmaan. Olen silti.

On mulla salikortti. (En käytä)

Jatkan tiskivuorelle juputtamista. En tiskaa, nyrpistelen sille vaan nenää.