Eräs vapaa lauantai

En osaa nykyistä työaikaani.

En vaan hallitse.

Mulla on viikonloput vapaata ja se on ihan hirveää.

Olen laiskin ihminen mitä maa päällään kantaa. Tekeminen ei loppuisi kesken vaikka kuinka huhkisi kotinurkkia menemään mutta mitä mä teen?

Sen minkä parhaiten osaan eli makaan sohvalla säälimässä itseäni kun ei oo mitään tekemistä.

(Kuvat sellaiselta viikonlopulta jolloin isäntä on ollut kanssani leikkimässä kotia.)

Kun on töissä, tienaa sentään rahaa. On (ainakin olevinaan) hyödyllinen jollekkin.

Isäntä tekee vuorotöitä, iltapainotteisesti, myös viikonloppuisin.

Itse teen aamupainotteista työtä vapailla viikonlopuilla.

Toistaiseksi, äitiysloman sijaisuuden ajan.

Joten otan vinkkejä vastaan siitä miten ihmeessä saan itseäni niskasta kiinni että esim. opettelen virkkaamaan kaikella tällä ylimääräisellä ajalla?

Liikuntapäiväkirja.

Tiedän että koiran omistajana minun pitäisi rakastaa lenkkeilyä.

Minun pitäisi iloisena mennä pitkin metsäteitä ja rantoja koira iloisesti vapaana juosten, kieli ulkona.

(Maan omistajan luvalla tietenkin.)

Oikeasti.

Ei tarvitse paljon luvista välittää. Koiramme kävelee flexin päässä. 

Välillä metrin päässä, välillä puolen metrin.

Välillä huudan sille kun se kävelee niin kiinni jalassa että vahingossa jalka osuu pieneen leukaan joka askeleella. Välillä huudan kun se syö paskaa.

Välillä kiljun hysteerisesti kun leukojen lukkopuristuksessa on joku kuollut eläin.

(kohdattu pikkulintu ja päästäinen)

Välillä kaavitaan pienestä turvasta väkisin jonkun toisen niistelemää nenäliinaa tai mätiä banaaninkuoria.

Lenkkeily ei ole aina ihanaa. Se osaa olla todella todella rasittavaa.

Välillä se voi olla ihan kivaa ja rentouttavaakin mutta mitään en myönnä.

Laiskuus on synti.

Missä tuuletat petivaatteet kun maa on loskainen eikä ole minkäännäköistä mattotelineen virkaa ajavaa asiaa käytettävissä?

No et sitten missään!

( Yleensä siis heitän petivaatteet vaan tylysti hankeen pakastumaan, senkin varjolla että naapurin kissat kuseskelisivat niille.)

Ongelma ahdisti. Ostin uudet petivaatteet. Siis kaksi peittoa, yhden tyynyn (omani oli HUONO) ja pussilakana paketin. Jysk halusi vastineeksi reilut 100 euroa.

Maksoin kiltisti ja lähdin kotiin petaamaan.

Ja ihan kiusallani pesen vanhat petivaatteet vasta keväällä. 

Kunhan saan puiden väliin viritettyä uudet pyykkinarut.

Jos jaksan.

Niskasta kiinni!

Mie oon niin laiska!

Mie oon niin hirveen laiska!

Muut kiltisti kuntonyrkkeilee ja käy salilla.

Ne leipoo esiliinat päällä kotona ja heräävät aikaisemmin aamulla meikkaamaan ja kihartamaan tukkaa. Syövät aamupalaa.

Mie käytän koiran kusella ja harjaan hampaat. 

Tukkaa on onneksi kaksi haituvaa pitkin päätä joten sitä ei tarvitse edes harjata.

Nuorena olin kuullemma niin luonnon kaunis etten tarvinnut meikkiä.

Voin kertoa etten ole enää. 

Mie oon naimisissa, eiks sillon kuulu olla kulahtanut?

Ei varmaan. Olen silti.

On mulla salikortti. (En käytä)

Jatkan tiskivuorelle juputtamista. En tiskaa, nyrpistelen sille vaan nenää.